Such a blää-blää day

Eilen illalla satoi lunta. Ulkona on nyt tosi kaunista, taivas on ihan valkoinen ja maa ja puiden oksat. Vihdoin näin. Näyttää siltä, että pihan oravatkin ovat innoissaan lumesta, ainakin ne jaksavat taas pitkästä aikaa riehua. Tai sitten minä katson pitkästä aikaa ikkunasta ulos.

Onkohan tästä taudista mahdollista parantua? Yhtäkkiä ahdistus on salakavalasti tunkeutunut osaksi arkea. Melkein joka päivä harkitsen lääkärille soittamista ja lääkityksen aloittamista, sitten kuitenkin tuumaan: ei sentään! Ei enää! Unilääkkeitä olen syönyt jo aivan liikaa. Viikonloppuna uskaltauduin nukkumaan kaksi yötä ilman. Tulos: ei paha. Mutta en tiedä, olenko valmis elämään jatkuvasti niin katkonaisella unella. Perkele. Tekisi mieli luovuttaa. Vaan miten voisi?

Ui jui

Olen nähnyt unta bloggaamisesta. Usein. Olen myös kirjoittanut jnkn verran tiedostoja varastoon, en tiedä, julkaisenko niitä vai en. Ovat lievästi vanhentuneita.

Lisäksi olen avopariutunut, moottoripyörämatkaillut, lomaillut, aloittanut työt ja lukenut paljon sarjakuvablogeja. Täytynee päivittää linkkiosastoa. näin esimerkiksi. Muutakin on tullut tehtyä. Ja näköjään saanut kommentin joltain anonyymiltä! Hei hei sinulle myös!

En tiedä aionko nyt sitten jatkaa tätä vai en. Katotaan.

PS. Meinasin taas vahingossa allekirjoittaa tämän viestin omalla nimelläni. Joskus se vielä lipsahtaa.

Yhdentekevän blogin yhdentekevä bloggaaja avautuu

Nyt olis niinku sadas postaus menossa. Onnea vittu mulle. Ajattelin, että kirjoitan nyt ainakin tämän, sitten blogi saa jäädä tauolle, jonka aikana sopii miettiä, kannattaako sen pitämistä jatkaa ollenkaan. Yhdentekevyys, se ei ole meriitti.

Hienoa kuitenkin, että tämän blogin olemassaolon aikana tärkein on saavutettu: parantuminen on alkanut. Se alkoi ennen joulua, kun istuin bussissa, ja noin kymmenen sekunnin ajaksi mieleeni tuli ajatus siitä, että saatan vaikka parantuakin. Että en jää ikuisksi ajoiksi tähän/siihen limboon.

Epäilemättä E on myös auttanut. On miellyttävää kun ei koko ajan tunne itseään yhdentekeväksi (ks. edellä!). En koskaan ajatellut, että tapaisin joskus sellaisen ihmisen, joka ymmärtäisi minua niin hyvin kuin E, ja joka jaksaisi olla minun asioistani yhtä kiinnostunut kuin E. On miellyttävää, kun joku ymmärtää minun kieltäni. Ei tarvitse selitellä eikä tuntea, että viesti matkalla vääristyy. Toivon, että myös E tuntee samoin.

Ts. vaikka olenkin bloggaajana yhdentekevä, en ole sitä kaikilla elämäni osa-alueilla. Se on hienoa se. Suuri parannus vaikkapa viimesyksyiseen olotilaan.

Joten: jos joku tätä vielä lukee, jääkää hyvästi joko lopullisesti tai joksikin aikaa. Katotaan, alkaako yhdentekevä kynäily - näppäily - jossain vaiheessa taas houkuttaa.

Onneksi nyt on taas paremmin

Vedin eilen kunnon herpiöt. Tilanteen laukaisi palkkasählinki: tämä on jo toinen kerta kuukauden sisään, kun palkanlaskija sössii palkkani. Tällä kertaa joudun palauttamaan yli 900 euroa.

Tietenkään yksi palkan palauttaminen ei voi vituttaa niin vitusti, että on pakko raivota. Annahan kun selitän. Ensinnäkin, olin juonut kolme kuppia teetä ja polttanut aika monta tupakkaa (saatan saada jo pelkästä liiasta kofeiinin tai nikotiinin käytöstä ahdistuskohtauksia, ilman mitään tuuppasevaa tekijää). Verensokerini oli alhaalla, en ollut syönyt tarpeeksi. Näihin asioihin yhdistettynä vitutus laukaisi ahdistuksen.

Koko maailma alkoi kaatua päälle: olen luuseri, opinnot menee perseelleen, en saa mitään aikaiseksi, E ei takuulla enää tykkää musta. (Tälle väitteelle tueksi muistelin edelliseltä illalta pari typerää lohkasua. Toisaalta tykkäämisperusteeksi ei tuossa tilassa kelvannut esimerkiksi se, että E teki edellisenä iltana kaverilleen oharit ja tuli hakemaan minua mopolla töistä. Tai vaikkapa se, että se sanoo tykkäävänsä.)

Kun E tuli myöhään illalla tapaamasta kaveriaan, olin jo rauhoittunut. Onneksi. Kerroin hänelle pääpiirteittäin raivoahdistukseni syyt ja tapahtumain kulun, mutta en kuitenkaan kehdannut kertoa siitä, että välillä – ja taas – epäilen hänen tykkäämisensä syvyyttä. Mielestäni olisi jotenkin epäreilua vaatia häntä vakuuttelemaan minua jatkuvasti siitä, että tykkää. Tämä minun vainoharhailuni on kuitenkin vain tunne, eikä juurikaan liity E:n käytökseen. Mieluummin niin, että hän kertoo siitä silloin kun haluaa ja kun siltä tuntuu. Ja kyllähän mä tiedän, että se minusta tykkää. Ei sitä voi feikata, enkä usko, että tykkääminen voisi päivässä kahdessa loppua kokonaan.

Yritin eilen painaa mieleeni, miltä E näyttää silloin, kun se katsoo minua, ja minä tiedän, että se tykkää minusta kauheasti. Jos vaikka saisin sen palautettua mieleeni seuraavan kerran, kun alkaa ahdistaa.

Kevätlevottomuus

Aurinkoa, lämpöä, pölyä. Vuotava nenä. Erilaisten vuodenaikojen mukaan pukeutuneita ihmisiä. Tuolla sortsit, tuolla ilman paitaa, tuolla talvitakki. Erilaisia ihmisiä voisi tarkastella vaikka kuinka kauan Peten pubin ikkunasta vissyn ja röökin ääreltä. Tai kasin ratikassa. Vastapäätä istuu hymyilevä vanha mies, toisella puolen käytävää poikamainen verkkareihin ja vaaleanpunaisiin tennareihin pukeutunut pikkutyttö.

Petellä valitsen jukeboxista Baddingiä, Rammsteinia ja David Bowiea. Bussissa alkaa nukuttaa. Keväällä nukuttaa aina, kun ei ehdi nukkua, ja aamulla aurinko tuppaa herättämään.

Syntaksin luennolla on vaikea eläytyä, kun mieli seikkailee edellisillan petipuuhien parissa. On vaikea sisäistää erilaisia adverbiaaleja kun pimppi tarttuu päähän eikä päästä irti.

Eilinen oli mitä oivinta hoitoa kevätlevottomuuteen moporeissuineen ahtauskylpyineen. Tälle ja huomiselle saattaa taas kumuloitua vaarallisen paljon levottomuutta ja turhautuneisuutta: huomenna päivä alkaa kello 10 ja loppuu töissä kello 20. Ah. Can’t wait.

PPS. Väsyttää.

Raportti

En mennyt aamulla luennolle. Aamulla vanha tuttu luuseriolo tuli kylään. Arvata saattaa, että skipattu luento ei juuri oloa helpottanut.

Tekisi mieli lähteä hetkeksi. Ei päämäärän vaan matkan takia. Hetkellinen irtautuminen tekisi hyvää. No, toisaalta, pääsiäinen ei ole kaukana. Sillin menemme mökille.

Nyt ei ole muuta. On aika mitäänsanomaton olo.

(Sain kuitenkin sähköpostit luettua. Ovat roikkuneet niskassa monta päivää. Selkääntaputus.)

PS. Viime aikoina liikaa alkoholia ja liian vähän unta ja liikuntaa.