22.9.06

Prkl.

Ymmärrän kyllä, että kanssani on usein vaikeaa olla. Helvetti, enhän minäkään olisi itseni kanssa, ellei olisi pakko. En juuri jaksa juopotella tai aina kiinnostua toisten ihmisten asioista. Silti toivoisin joiltain ihmisiltä ymmärtämystä: olen sairas, se on jotakin sellaista, joka ei lähde toivomalla tai edes päättämällä pois.

Nyt vituttaa niin, että suljen puhelimen. En jaksa vastailla. Ei kiinnosta. Hajotkaa.