Life is life, nan naa naa na na...

Ensiksi hitaasti esittää ruokablogia: Miksi Käck-niminen herkku on muuttanut nimensä Kickiksi? Siis onhan tästä nyt jo aikaa, mutta juuri äsken ostaessani Käckiä, anteeks Kickiä, Kaisaniemen metroaseman K-marketista, mietin miksi näin on käynyt. Onko Käck sanana liian ruotsalaisen kuuloinen? Onko ruotsi uncool? Onko Ruotsi uncool? Minusta ei. Kick kuulostaa siltä niin kuin kaikki muutkin tuotenimet – englannilta.

Asiaan.

K lähti tänään. Eilen päätimme asiaankuuluvasti vetää perseet. Ja mitä tapahtuu silloin kuin vetää perseet? Tilitys alkaa. Tilittämisessä ei ole mitään pahaa. Eikä siinä, että tilitys on saatu aikaan alkoholilla. Se on mielestäni ihan hyväksyttävä tilityttäjä. Mutta herran jumala millaista tilitystä oli tällä kertaa luvassa! K, joka on seurustellut jo useamman vuoden erittäin yksiavioisesti ja onnellisesti, oli langennut lihallisten houkutusten pauloihin ja heilastellut erään matkaoppaan kanssa ainakin kuukauden. No sattuuhan sitä. K päätti kuitenkin kuopata suhteen. Ja päätti myös olla kertomatta poikaystävälleen mitään, vaikka syyllisyys painaakin. (Mielestäni ihan hyvä idea.) Mutta. K:lla ei ole ollut kuukautisia sen jälkeen. Hän teki raskaustestin jossain entisen Jugoslasvian maassa, mutta ei ollut varma tuloksesta, koska ohjeita ei ollut saatavilla englanniksi eikä hän ollut enää varma siitä, mitä paikallisen apteekin myyjätär oli hänelle testin tekemisestä neuvonut.

Onneksi K:lla ei ollut kuitenkaan ollut koko aikana mitään muuta raskauteen viittaavaa, esmes aamuyrjöilyä. Hänen kuvailemiensa testitikun symbolien perusteella minäkin päättelin, että raskauden vaaraa ei ollut. Kuitenkin sovimme, että minä käyn ostamassa aamulla aikaisin läheisestä apteekista raskaustestin, jotta asiasta päästään varmuuteen.

Testi ilmoitti onneksi yksiselitteisesti, että K ei ollut pieniin päin.

Mutta asiasta toiseen, sillä sain noin minuutti sitten tekstiviestin yhdeltä mieheltä, jonka tapasin eräillä pöytäjuhlien jatkoilla viikko takaperin. Annoin sille puhelinnumeroni eräiden löytötavaroiden takia ja nyt se tekstas mulle ja pyysi kahville. Voi apua! Mitä mä nyt teen. Pelkään kaikkia tällaisia tilanteita.

edit. myöhemmin. Kun mä en niinku oikeastaan haluaisi seurustella. Tietenkin se on niin, ettei yksi kahvillakäynti mitään seurustelua tarkoita. Mutta silti. Se saattaa johtaa vähän siihen suuntaan. Ahdistaa. Kai mä sanon joo, koska se tyyppi vaikutti ihan mukavalta. Argh. Ikävä tilanne. Miks kukaan haluais pyytää mua ulos?