Mää tartten ihmisen ny

Ensin varoituksen sana mahdollisille lukijoille:
On olemassa sellaista purkkaa, kuin jenkki power lemon. Sitruuna, siis. Kun minä olin lapsi, sai kaupasta sitruunapurkkaa. Saa sitä nytkin, hedelmäpurkkapussissa. Ainut huono puoli siinä on se, että sitruunapurkan mukana tulee oranssia ja vihreää purkkaa, joista toinen taitaa olla maultaan päärynä-vanilja (ehkä) ja toinen tuttifrutti, jotka eivät ole ihan niin hyviä. No, kuiteski. Bongasin kaupasta edellä mainitun power lemon -pussin, koska ajattelin, että siinähän on pelkkää sitruunaa. Ja onhan siinä, ainult et se maistuu vähän samalta kuin se airwavesin sitruspurkka, joka taas maistuu metroasemain hissien ilmanraikastimelta (raikastin my ass). Yök, ihmiset (?), yök.

Ja entäs sitten muuta. No ei paljon mitään. Hautaa kohden tässä, kuten Kivivuoren Annalla oli tapana sanoa. En ole tainnut listata kirjasuosikikseni Täällä pohjantähden allaa, vaikka se kyllä kuuluu suosikkeihini. Samoin kuin Tuntematon. Jotenkin varsinkin Tuntematon identifioi ihmisen usein sellaiseen porukkaan, jota Linna taisi kirjassaan haluta irvailla. En tiedä miten muista, mutta minusta tuntuu siltä, että usein sellaisten koti, uskonto ja isänmaa -tyyppisten duudien suosikkeihin kuuluu juuri Tuntematon. (Käykääpäs vaikka tutkimassa irc-gallerian Tuntematon sotilas -yhteisöä kohdassa kirjallisuus ja lehdet. Yllättävän moni sen jäsen on myös jäsen yhteisöissä Kiitos 1939-1944, Karjala takaisin tai Kiitos sotaveteraaneille.) Tiedä sitten miksi. Mielestäni kirja ironisoi juuri sellaista possea. Ehkä patriootit ovatkin yllättävän itseironista porukkaa, tai huumorintajuista. Tai sitten mahdollisesti yksioikoista.

Mielenkiintoista on myös se, että kukaan noista tyypeistä ei listaa suosikikseen Antti Tuurin Talvisotaa. Pekka Parikan elokuva löytynee varmasti monelta (en jaxa nyt selaa, mut oletan.) Itse asiassa koko irssikalleriassa ei ole Tuurin teokselle omistettua yhteisöä. Mielestäni (ja jollen aivan väärin muista, myös Juhani Sipilän mielestä) Talvisota (kirja, ja etenkin elokuva) tukevat kuitenkin enemmän suomalaisen sotilaan sankarimyyttiä kuin Tuntematon. Tietysti talvi- ja jatkosodasta on ylipäätään kirjoitettu aika paljon jos minkinlaista romaania, mutta havaintoni mukaan Tuurin Talvisota on keskivertokirjahyllyn vakiokamaa, ja varmasti myös Parikan leffan kautta tunnettu. (Tähän voin huomauttaa, että pidän sekä kirjasta että elokuvasta. Tosin kokemukseni niistä tulevat yli kymmenen vuoden takaa.)

No, noista kahdesta Linnan teoksesta täytynee kuitenkin todeta, että Pohjantähti on minulle huomattavasti läheisempi.