Moi mä tulin nyt.

Lauantai. Hidas aamupäivä, yksi kaveri on käymässä. On hakemassa tukanleikkuukonetta, jonka jätti luokseni viikko sitten. Olemme kuunnelleet vähän musiikkia ja minä olen tehnyt ruokaa. Puhelemme hitaasti ja hiljaisella äänellä.

Yhtäkkiä joku koputtaa oveen. (Siis koputtaa, joka jo sinällään on outoa.) Se on tietysti tätini, joka asuu alakerrassa, minä ajattelen. Katson kuitenkin ovisilmästä. Jos se on vaikka teeveelupatarkastaja tai poliisi, tai vaikka joku hulluksi tullut naapuri kirveen kanssa. Katson ovisilmästä. Ei kukaan tuttu, mutta näyttää aika paljon K:lta, joka on siskoni toiselta puolelta maapalloa. K asui vaihtarina ollessaan perheessäni. Hän kävi Suomessa viime kesänä ja on siitä lähtien matkustellut Euroopassa. Kun avaan oven, se onkin K! Miten kerrasssaan outoa ja niin hänen tapaistaan! Ei sähköpostia tai tekstiviestiä tai soittoa tai mitään, pelkästään lentoliput Roomasta Helsinkiin, sitten yksi yö hostellissa ja seuraavana iltapäivänä bussiin ja minun luokseni.

Että tällaista nyt tällä kertaa.