Verisiä letkuja löytynyt vitostieltä*

Yhtäkkiä on niin, että mulla on sekä opiskelu- että työpaikka. Tai oikeastaan oon tuuraajana. Mutta töitä on ollut, ehkä vähän liikaa. Oon tosi huono sanomaan ei, varsinkin kun tiedän, että oon ainoa mahdollinen sijainen. Ehkä tämä tästä kuitenkin helpottaa.

Viime viikolla oli järkytys Litvinenkon kuolemasta. Tällä viikolla on ärsytys. Siitä, ja muustakin. Ärsyttää isolla Ä:llä. Ihmiset. Opiskelu. Vapaa-aika. Kaikki. Tai ei ihan. Töissäkin on esimerkiks ihan ok.

On ollut niin vähän aikaa, että en ole ehtinyt lukemaan blogeja, saati sitten kirjoittamaan sellaista. Mutta kyllä tämä tästä vielä helpottaa. Ehkä.

Tämä on ensimmäinen entry, jonka kirjoitan uudenkarhealla macilläni. On vähän vielä kaikki hakusessa. Mutta kyllä sekin helpottaa. Ehkä.

* Otsikko tekstitv:llä tänä aamuna. En kyllä oikeasti muista, mikä tie se oli.

PS. Jostain syystä kommenttitoiminnossa on nyt jotain vikaa.