13.11.06

Vesijuoksu

Vesijuoksu on aihe, josta olen halunnut kirjoittaa jo pidemmän aikaa. Kiire ja unohtelut ovat työntäneet sen aihepinon pohjalle, mutta käydessäni tänään uimahallissa päätin, että nyt on sen vuoro.

Vesijuoksualtaassa on (varsinkin aamupäivällä) seuraavanlaista porukkaa: vanhoja ja keski-ikäisiä naisia, jotka muodostavat altaan enemmistön. Muutama nuori nainen. Kaksi keski-ikäistä miestä. Yksi vanha mies.

Selventäkäämme tähän väliin vesijuoksun periaatetta, mikäli kaikki eivät kyseistä lajia tunne. Vesijuoksu tapahtuu hyppyaltaassa tai altaan syvässä päässä. Pointtina on sse, että jalat eivät osu pohjaan. Hallilta (ainakin Märskystä) saa lainata vesijuoksuvöitä, jotka auttavat pitämään juoksijan pinnalla. Tarkoituksena on siis juosta vedessä. Ei uida. Vesijuoksussa eteneminen on äärimmäisen hidasta. Käsillä kauhomalla saa tietysti lisää vauhtia, mutta se tekee juoksusta vähemmän tehokasta. Käsillä kauhominen menee jo uimisen puolelle.

Jostain syystä monilla vesijuoksijoilla on kuitenkin kova kiire. Eteenpäin pitäisi päästä ja etenkin ohi. Ja jostain syystä tämä on varsinkin niiden kahden keski-ikäisen miehen helmasynti.* Tyypit kauhovat minkä kerkiävät että varmasti pääsee kaikkien ohi. Mitä nopeammin sen paremmin. Rasvaiset sydämet ja verisuonet oikein natisevat, kun äijät puuskuttavat eteenpäin (Vesijuoksijamiehet ovat lähes poikkeuksetta ylipainoisia. Monet ovat altaassa varmasti lääkärin kehotuksesta; vesijuoksu on köykäistä ylipainoisenkin nivelille.). Aina sama juttu. Eikö ne koskaan opi. Altaassa kaahaajat ovat aina ongelma. Vesijuoksuun varattu tila ei ole kovin iso ja näiden hätäpöksyjen takia se ruuhkautuu entisestään, koska juoksijoiden on levittäydyttävä usealle kaistalle. Perkele.

* Anteeksi sukupuolistereotypiat. Kyllä niissä kaahaajissa on naisiakin: esimerkiksi tänään altaalle oli eksynyt myös pari naiskilpailijaa: sitten kun ne ovat päässeet ohi, ne vaihtavat takaisin hitaammalle nopeudelle ja sitten sitä joutuu pysähtymään ja odottamaan, että rouva on saanut tarpeeksi etumatkaa, ettei tarvii hiihdellä aivan perseessä kiinni. Voi saatana.