Material Girl, osa 2
Käytän astiapyyhkeinä mummon tekemiä pellavapyyhkeitä. Tekemiä, kirjaimellisesti: pellavat ovat itsekasvatettuja, -käsiteltyjä ja -kehrättyjä. Kangas on itse kudottu omissa kangaspuissa. Osa pyyhkeistä on nimikoituja, joissain on reunassa punainen raita.
Mummo kuoli kun oli kuusi. Muistan hänet melko hyvin. Vaikka hän kuoli ollessani hyvin nuori, kuuluu hän silti kategoriaan Ihmiset, Jotka Ovat Läheisiä. Mummoa on joskus ikävä. Toiseen isoäitiini minulla oli melko etäiset välit.
Pelkään sitä päivää, kun viimeinenkin pyyhkeistä menee rikki. Sitten mummo ei ole enää fyysisesti lähellä. Tekisi mieli mieli leikata pyyhkeistä paloja ja ommella niitä vaatteiden sisäpuolelle muilta näkymättömiin. Ehkä sitten mummo olisi mukana aina, talismaanina suojelemassa maailmalta.
Mummo kuoli kun oli kuusi. Muistan hänet melko hyvin. Vaikka hän kuoli ollessani hyvin nuori, kuuluu hän silti kategoriaan Ihmiset, Jotka Ovat Läheisiä. Mummoa on joskus ikävä. Toiseen isoäitiini minulla oli melko etäiset välit.
Pelkään sitä päivää, kun viimeinenkin pyyhkeistä menee rikki. Sitten mummo ei ole enää fyysisesti lähellä. Tekisi mieli mieli leikata pyyhkeistä paloja ja ommella niitä vaatteiden sisäpuolelle muilta näkymättömiin. Ehkä sitten mummo olisi mukana aina, talismaanina suojelemassa maailmalta.
posted by dreaming of screaming at 11:47
2 Comments:
Oi aikoja, oi mielenterveyksiä -postaukseen liittyen: minä järkytyin vähän myös, kun löysin Hitaasti-blogin. Jos sulla tahmea vuori kasvaa joskus liian suureksi, soita minut hätiin. Imuroidakin osaan. Nenäliinoja löytyy yleensä vähintäänkin jättipakkaus.
Pyyhkeiden uusiokäyttö talismaaneina kuulostaa nerokkaalta idealta.
Terveisin eräs, joka vastasi eilen puhelimeen sängynpohjalta, eikä siten päässyt keskustelemaan Tärkeistä Asioista.
luulis tollasten kunnon pellavapyyhkeiden kestävän vielä kolmanteen polveen!
Lähetä kommentti
<< Home