Oi aikoja, oi mielenterveyksiä

Viime aikoina on tuntunut siltä että kaikilla menee huonosti:

Se Oikea jättää, ryypätään liikaa, masennuslääkkeitä syödään, itsemurhaa haudotaan. Veromätkyt, tulorajanylitykset, pakon sanelemat muutot, kännykän katoamiset ja kalliiden hyödykkeiden rikkoontumiset lisäävät kuormaa. Ollaan suossa.

Elämä muuttuu harmaaksi, aamut venyvät iltapäivään, kasvojen juonteet syvenevät, paino laskee tai nousee nopeasti. Yöuni takkuilee, ei jaksa lähteä kirjastoon lukemaan tenttikirjoja. Keittiössä tiskit kassantuvat tahmeiksi muodostelmiksi, lattialla on hiekkalaatikollinen hiekkaa.

Kaverit pelkäävät pahinta, mutta eivät uskalla oikein ottaa asioita puheeksi. Onneksi on terapia, jos on onnekas ja sellaiseen pääsee: tilitystä, hiljaisuuksia ja paperinenäliinoja.

Jos jaksaa jatkaa vielä vähän saattaa olla, että kulman takana helpottaa. Syvimmätkin viillot paranevat, kun niitä hoitaa, eikä jää nyppimään rupea. Vuoden päästä voi jo katsoa taakseen ja todeta liikettä tapahtuneen.

(Haluaisin omistaa tämän postauksen kaverilleni, jonka blogin löysin sattumalta blogilistalta lauantaiyönä, ja järkytyin.)