Sag es/sag es laut...

(Tämä postaus on kirjoitettu lauantaina. En julkaissut sitä silloin, koska netti takkuili. Sunnuntaina unohdin, maanantaina en ehtinyt. Mutta nyt, olkaa hyvä!)

Ensinnäkin, kiitos palautteesta. Sitä on kiva saada. Vaikkakin hieman hämmentävää kuulla, että joku IRL-henkilö lukee tätä. Mutta kiva että se olet juuri sinä. Ja kiitos tarjouksesta, pidetään mielessä, vaikka viimeaikoina astiat ovatkin onneksi enimmäkseen tiskaantuneet. Oot tosi ihq <3!

Tänään oli hyvä päivä. Olin ystäväni J:n kanssa Valtterin makasiinien kirpparilla myymässä. Voittoa tuli melkein 55 euroa, vaikka myin suurimman osan kledjuista eurolla parilla. Kallein myymäni asia taisi olla peräti kolme euroa, halvin lähti muistaakseni 40 sentillä. Pysyttiin lujina eikä ostettu mitään, ei edes kierrelty. J dyykkasi roskiksesta myynnin loppumisen jälkeen varsin kelvollisen, joskin melko pienen häkin kanille. Se saa toimia maakunnassa vieraillessa kanin loma-asuntona. Tavarakasassa dyykkaili myös teini-ikäinen tyttö, jolle J lahjoitti kiksukarvaisen kassinsa, joka ei ollut käynyt kaupaksi, koska tytöllä oli mukana samasta materiaalista valmistettu laukku. Tyttö ilahtui lahjasta suuresti, ja kertoi myös kavereidensa kuittaileva nhänelle dyykkailemisesta (oli kuulemma paikan vakiokasvo, kirpputorimyyjät kun jättävät usein loput tavaroistaan roskikseen tai sen ympäristöön). Hassua. Mitä noloa siinä nyt on.

Oli tosi kivaa olla myymässä J:n kanssa. Näin jälkikäteen huomasin myös, että keskityin tilanteeseen koko ajan, eivätkä ajatukseni juuri harhailleet. Viime aikoina – sanotaan nyt vaikka niin – en ole oikein pystynyt keskittymään mihinkään kunnolla. Päässä täytyy risteillä vähintään kaksi ajatusta yhtä aikaa. Tai rinnakkain: kun yhdessä asiassa on tauko, tulee toinen tilalle. Kahta asiaa on aika vaikea ajatella samanaikaisesti –kokeilkaapa. Vaikeaa, muttei mahdotonta. Vaikeuttaa tietenkin usein molempiin asioihin keskittymistä. Jompikumpi kusee. Yleensä se tärkeämpi.

Näköjään kykenen keskittymään vuorokauden sisällä vain yhteen asiaan kunnolla. Esimerkiksi kotiin tultuani olen katsonut telkkua ja datannut – yhtä aikaa. Kirjaa sentään luin ilman mitään muuta viihdykettä. Tätä kirjoittaessani teeveestä tulee Ein Fall für zwei. Olenko koskaan maininnut suuresta rakkaudestani saksan kieleen? Se on ihana kieli. Huomasin jopa ymmärtäväni melkoisen paljon Matulan ja kumppaneiden sanailusta. Ymmärrys on lisääntynyt myös viron kielen osalta. Olen tällä viikolla lukenut Jaan Krossin Keisri hull –nimistä teosta. Joudun selailemaan sanakirjaa taajaan, mutta silti ymmärrän lukemani kohtalaisen hyvin.

Muita asioita, joita olen tehnyt eilen ja tänään: Pettynyt Akateemisessa kuullessani, että lähes ilmainen perussanakirja oli myyty loppuun jo ennakkoalessa (mikä VITTU on ennakkoale?!), ostanut vaaleanpunaisen joogamaton, soittanut opintotukikeskukseen (sarjasta Puheluja, joiden soittamista olen lykännyt), syönyt paljon avokadoa (olen havainnut, että lähikaupan avokadot kypsyvät, vaikka ne ovatkin kaupassa kivikovia), datannut, käynyt Itiksessä (edellisestä kerrasta taisinkin raportoida), lököillyt ja mietiskellyt nukkekotiasioita (äidin kanssa aloitettu uusi harrastus: nukkekoti.).